Mitä on regeneratiivinen ravinteiden hallinta?

Regeneratiivisesta viljelystä puhuttaessa huomio kiinnittyy usein maan kasvukuntoon, kasvipeitteisyyteen, viljelykiertoon ja maan muokkauksen vähentämiseen. Yksi tärkeä kokonaisuus jää kuitenkin helposti vähemmälle huomiolle: miten ravinteita hallitaan regeneratiivisesti?

Ravinteiden hallinta ei ole vain kysymys siitä, kuinka paljon typpeä, fosforia tai kaliumia pellolle levitetään. Olennaista on myös se, missä muodossa ravinteet ovat, milloin ne ovat kasvin saatavilla ja kuinka tehokkaasti kasvi pystyy niitä hyödyntämään.

Ravinteiden määrä ei ole koko totuus

Perinteisessä ravinteiden hallinnassa lähtökohtana on usein maan ravinneanalyysi, tavoitesato ja niiden perusteella laskettu lannoitustarve. Tämä on tärkeää, mutta kertoo vain osan kokonaisuudesta.

Maassa voi esimerkiksi olla runsaasti typpeä, mutta jos typpi vapautuu väärään aikaan, huuhtoutuu, haihtuu tai sitoutuu väliaikaisesti mikrobien käyttöön, sitä ei välttämättä ole kasvin saatavilla silloin, kun kasvi sitä tarvitsee.

Regeneratiivisessa ravinteiden hallinnassa tarkastelukulma asiaan laajenee:

Miten ravinteet saadaan pysymään kierrossa ja kasvin käytettävissä mahdollisimman tehokkaasti?

Tämä tarkoittaa huomion siirtämistä pelkästä ravinteiden lisäämisestä myös ravinteiden kiertoon, pidättymiseen, vapautumiseen ja hyödyntämiseen.

Maaperä on ravinteiden varasto ja kierrätysjärjestelmä

Hyväkuntoinen maaperä ei ole vain kasvualusta, johon ravinteita lisätään. Se toimii myös valtavana biologisena ja kemiallisena järjestelmänä, jossa ravinteita varastoidaan, vapautetaan ja kierrätetään.

Orgaaninen aines, mikrobit, kasvien juuret ja maahiukkaset osallistuvat kaikki tähän prosessiin. Esimerkiksi kasvien juuret voivat vapauttaa juurieritteitä, jotka vaikuttavat ravinteiden saatavuuteen. Mikrobit hajottavat orgaanista ainesta ja vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Hyvä maan rakenne puolestaan auttaa juuria kasvamaan laajemmalle ja parantaa veden ja ravinteiden saatavuutta.

Siksi regeneratiivinen ravinteiden hallinta ei tarkoita vain uudenlaisten lannoitteiden tai biostimulanttien käyttämistä. Ensin kannattaa tarkastella, miten hyvin pellon oma ravinteiden kierto toimii.

Oikea ravinne oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan

Yksi hyödyllinen tapa ajatella ravinteiden hallintaa on niin sanottu 4R- tai 4 oikein –periaate:

• Oikea lähde – Right source

• Oikea määrä – Right rate

• Oikea aika – Right time

• Oikea paikka – Right place

Regeneratiivisessa viljelyssä tähän voidaan lisätä vielä yksi kysymys:

Miten voimme parantaa pellon kykyä käyttää ja kierrättää ravinteita myös tulevaisuudessa?

Tällöin esimerkiksi kasvipeitteisyys, viljelykierto, syväjuuriset kasvit, orgaanisen aineksen lisääminen ja maan rakenteesta huolehtiminen eivät ole vain maan kasvukuntoa parantavia toimenpiteitä. Ne ovat myös ravinteiden hallintaa.

Tarvitaanko siis vähemmän lannoitteita?

Ei välttämättä. Tavoitteena on ensisijaisesti tuottaa mahdollisimman paljon satoa mahdollisimman tehokkaasti käytetyillä ravinteilla ja samalla vähentää ravinteiden hävikkiä ympäristöön.

Jos pellon ravinteiden käyttö tehostuu, sama satotaso voidaan kuitenkin monesti saavuttaa pienemmällä ulkopuolisella ravinnemäärällä. Toisaalta hyvä ravinteiden hallinta voi myös tarkoittaa sitä, että ravinteita käytetään tarkemmin oikeaan aikaan tai että puutostilanteisiin reagoidaan nopeammin. Siksi pelkkä levitetyn lannoitteen määrä ei kerro vielä, kuinka hyvin ravinteiden hallinta onnistuu.

Mittaa muutakin kuin satotasoa

Jos ravinteiden hallintaa halutaan kehittää, tarvitaan myös tietoa siitä, mitä pellossa ja kasvissa tapahtuu.

Maan perinteiset ravinneanalyysit ovat edelleen tärkeä lähtökohta. Niitä voidaan täydentää esimerkiksi maan biologista aktiivisuutta, rakennetta ja orgaanista ainesta kuvaavilla mittauksilla sekä kasvien ravinnetilaa kuvaavilla analyyseillä, esimerkiksi kasvinesteanalyyseillä.

Myös pellon oma havainnointi on erittäin arvokasta: miten juuret kehittyvät, miten kasvi reagoi kuivuuteen, miten nopeasti kasvijäte hajoaa ja pysyykö maa rakenteeltaan hyvänä?

Kun näitä tietoja yhdistetään, ravinteiden hallintaa voidaan alkaa tarkastella kokonaisuutena eikä vain yksittäisen lannoituspäätöksen kautta.

Ravinteiden hallinta osana regeneratiivista kokonaisuutta

Regeneratiivinen ravinteiden hallinta ei siis ole yksi menetelmä tai tietty tuotantopanos. Se on tapa ajatella ravinteita osana maatilan ja maaperän kokonaisuutta. Ravinteita ei vain tuoda pellolle – niitä kierretään, varastoidaan, vapautetaan ja hyödynnetään.

Tavoitteena on rakentaa järjestelmä, jossa kasvi saa tarvitsemansa ravinteet oikeaan aikaan, ravinteiden hävikki pienenee ja maaperän kyky ylläpitää ravinteiden kiertoa vahvistuu. Tämä voi tarkoittaa parempaa viljelykiertoa, kasvipeitteisyyttä, orgaanisten lannoitteiden tehokkaampaa hyödyntämistä, tarkempaa lannoitusta tai uusia tapoja seurata kasvien ravinnetilaa. Joskus mukaan voivat tulla myös biohiili, humus- ja fulvohapot, biostimulantit tai muut ravinteiden hyödyntämistä tukevat ratkaisut.

Oleellista on kuitenkin aloittaa kysymällä:

Miten meidän pellollamme ravinteet liikkuvat – ja missä kohdassa niitä menetetään?

Siitä alkaa regeneratiivinen ravinteiden hallinta.