Näin rakennat kokeen omalla pellolla
Biostimulanttien vaikutus vaihtelee tuotteen, kasvin, maan ja sääolosuhteiden mukaan. Aiemmat tutkimukset ja riippumattomat koetulokset antavat lähtökohdan tuotteen arvioinnille, mutta oman tilan koe kertoo, näkyykö luvattu vaikutus juuri sinun viljelyolosuhteissasi.
Hyvä tilakoe ei vaadi tutkimuslaitosta tai kalliita mittalaitteita. Se vaatii vertailukohdan, riittävästi toistoja ja huolellista kirjaamista. Kun koe suunnitellaan oikein, myös pienimuotoisesta kokeilusta voi saada hyödyllistä tietoa päätöksenteon tueksi.
Suunnittele ensin: mitä haluat tietää?
Kirjoita ennen kokeen aloittamista ylös kolme asiaa:
Kysymys. Esimerkiksi: lisääkö merileväuute kevätvehnän satoa, kun se ruiskutetaan oraille?
Valmisteen väite tai oma oletus. Mitä tuotteen pitäisi parantaa? Ravinteiden käytön tehokkuutta, stressinsietoa, sadon laatua vai ravinteiden saatavuutta? Testaa juuri sitä vaikutusta, jota tuotteella luvataan olevan tai oletat itse sillä olevan.
Mittari. Mistä huomaat, että vaikutus on olemassa? Sadon määrä, hehtolitrapaino, valkuaispitoisuus, kasvin ravinnetila vai esimerkiksi taimettuminen?
Valitse koelohkoksi mahdollisimman tasainen alue, jonka maalaji, pinnanmuodot ja kasvukunto eivät vaihtele merkittävästi. Lohkon oma vaihtelu voi muuten peittää valmisteen vaikutuksen.
Koelohkot, -kaistat ja käsittelemätön vertailu
Yksi käsitelty lohko ja yksi käsittelemätön lohko on yksinkertaisin koeasetelma. Tällä asetelmalla voi kuitenkin olla, että havaittu ero voi johtua lohkojen välisestä vaihtelusta. Siksi lohkot pitäisi valita huolellisesti niin, että ne olisivat mahdollisimman samankaltaisia. Toinen vaihtoehto on tehdä samalla lohkolla useita rinnakkaisia käsittely- ja vertailukaistoja. Huomioi sen toteuttamisessa nämä seikat:
Tee vähintään kolme, mieluummin neljä tai useampia kaistapareja. Muodosta jokaisesta parista mahdollisimman samanlaisissa olosuhteissa olevat kaistat. Arvo, kumpi kaistoista käsitellään ja kumpi jätetään vertailuksi. Älä aina sijoita käsiteltyä kaistaa samalle puolelle.
Mitoita kaistat koneiden mukaan. Leveys kannattaa sovittaa ruiskun työleveyteen ja puimurin leikkuupöydän leveyteen. Näin ruiskutus ja sadonkorjuu onnistuvat tarkasti.
Käsittele vertailukaista muuten täsmälleen samoin. Ainoa ero on testattava valmiste. Jos biostimulantti levitetään tankkiseoksessa, vertailukaista saa saman seoksen ilman biostimulanttia.
Huomioi tuotteen ravinnepitoisuus. Jos valmiste sisältää merkittäviä määriä esimerkiksi typpeä, sen vaikutus voi johtua osittain myös lisäravinteista. Tämä kannattaa huomioida kokeen suunnittelussa ja tulosten tulkinnassa.
Merkitse kaistat. Käytä keppejä pellon reunassa ja merkitse kaistojen sijainti karttaan tai GPS-järjestelmään.
Muista, että samasta kaistasta otetut useat näytteet eivät ole uusia koetoistoja. Neljä erillistä kaistaparia antaa neljä koetoistoa, vaikka jokaisesta kaistasta otettaisiin useita kasvustonäytteitä.
Kasvukauden aikana: havainnot ja kasvin ravinnetila
Sato kertoo lopputuloksen, mutta ei välttämättä sitä, mitä kasvustossa tapahtui kasvukauden aikana. Siksi myös kasvuston kehitystä kannattaa seurata.
Ota kasvinestenäytteitä. Jos tuotteen luvataan parantavan ravinteiden ottoa tai ravinnetilaa, kasvinesteanalyysi voi antaa lisätietoa vaikutuksista. Ota näytteet käsitellyltä ja vertailukaistalta samalla menetelmällä, samasta kasvinosasta ja mahdollisimman samanlaisessa kehitysvaiheessa. Näytteet kannattaa ottaa ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Muista, että kasvinesteanalyysi on täydentävä mittari, eikä yksin osoita biostimulantin toimivuutta.
Tee kasvustohavaintoja. Seuraa taimettumista, kasvuston tasaisuutta, väriä, korkeutta, biomassaa sekä tautien ja tuholaisten esiintymistä. Valokuvat samoista kohdista ja samoissa olosuhteissa auttavat vertailussa.
Kirjaa sää ja olosuhteet. Biostimulanttien vaikutus voi näkyä erityisesti stressitilanteissa, kuten kuivuudessa tai kylmässä alkukesässä. Jos tuote lupaa parantaa stressinsietoa, huomioi, esiintyikö kasvukaudella kyseistä stressiä.
Sadonkorjuu: mittaa sekä määrää että laatua
Sadon määrä on tärkeä mittari, mutta myös sadon laatu voi kertoa biostimulantin vaikutuksista. Erityisesti viljoilla kannattaa seurata sadon määrän lisäksi hehtolitrapainoa ja valkuaispitoisuutta. Sadon mittaamiseen on useita vaihtoehtoja. Puimurin satomittari helpottaa työtä, mutta se ei ole välttämätön tilakokeen tekemiseen.
1. Puimurin satomittari
Satomittarilla varustettu puimuri tekee kaistakohtaisesta satomittauksesta suhteellisen helppoa.
Kalibroi satomittari puimurin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Käytä useampaa punnittua viljakuormaa, jotta kalibrointi kattaa erilaisia satotasoja.
Tarkista myös kosteusmittarin toiminta ja huomioi puimurin viive: satomittari reagoi kaistan vaihtumiseen vasta, kun edellisen kaistan vilja on kulkenut mittarin läpi.
Pui kaistat mahdollisimman samalla tavalla ja vältä osittaista leikkuuleveyttä.
Jätä päisteet, kaistojen reunat ja muut poikkeavat alueet pois tulosten tarkastelusta.
Tallenna satotiedot kaistoittain ja varmista, että GPS-tiedot kohdistuvat oikeisiin käsittelyihin.
2. Sadon punnitseminen erikseen
Jos puimurissa ei ole satomittaria, kaistojen sadot voi punnita erikseen. Tämä onnistuu esimerkiksi tilan omalla vaa'alla, viljavaunulla tai viljakuormien punnituksella vaa'alla varustetun kuljetuskaluston tai ulkopuolisen punnituspalvelun avulla. Tärkeintä on pitää eri koekaistojen sato erillään ja selvittää kunkin kaistan sadon kokonaispaino.
Pui jokainen koekaista erikseen ja pidä sen vilja erillään muiden kaistojen sadosta.
Punnitse jokaisen kaistan vilja ja vähennä mahdollinen tyhjän vaunun tai muun kuljetusastian paino.
Mittaa kaistan todellinen korjuuala eli leveys ja pituus.
Laske sato kiloina hehtaaria kohti.
Pienemmissä kokeissa voidaan myös korjata ja puida tarkasti mitattu näyteala erikseen. Tällöin tärkeintä on, että näyteala on riittävän suuri ja edustava ja että samaa menetelmää käytetään kaikissa käsittelyissä ja vertailuissa.
Muista kosteuden vaikutus. Eri kaistojen sadot tulee muuntaa samalle kosteustasolle, jotta niitä voidaan verrata keskenään. Kirjaa jokaisen kaistan viljan kosteus ja käytä laskennassa samaa vertailukosteutta, esimerkiksi viljan hinnoittelussa käytettävää kosteustasoa. Näin erilainen puintikosteus ei vääristä satotulosta.
3. Mittaa myös sadon laatu
Sadon määrän lisäksi kannattaa ottaa jokaiselta koekaistalta edustava viljanäyte ja määrittää ainakin seuraavat laatutekijät:
Hehtolitrapaino (kg/hl) kertoo viljan tilavuuspainosta ja on tärkeä viljan laadun ja kauppakelpoisuuden mittari.
Valkuaispitoisuus (%) on erityisen kiinnostava esimerkiksi vehnällä ja ohralla. Se voi kertoa ravinteiden saannin ja sadon muodostumisen välisestä suhteesta. Huomioi kuitenkin, että korkeampi valkuaispitoisuus ei ole kaikissa viljoissa tai käyttötarkoituksissa automaattisesti parempi, vaan tavoite riippuu sadon käyttötarkoituksesta.
Viljan kosteus (%) tarvitaan sadon määrän vertailukelpoiseen laskentaan ja auttaa tulkitsemaan myös laatumittauksia.
Ota näytteet kustakin koekaistasta erikseen ja huolehdi siitä, että ne edustavat koko kaistan satoa. Käytä kaikissa näytteissä samaa analyysimenetelmää ja varmista, että tulokset ilmoitetaan samalla kosteuspohjalla.
Tarvittaessa voit tarkastella myös valkuaisen kokonaistuotantoa hehtaarilta. Se lasketaan kertomalla viljasato valkuaispitoisuudella. Näin voidaan erottaa toisistaan suurempi valkuaispitoisuus ja suurempi valkuaisen kokonaistuotanto.
Tulosten tulkinta: keskiarvo ja johdonmukaisuus ratkaisevat
Vertaa jokaista käsiteltyä kaistaa sen omaan vertailukaistaan. Laske erot sekä keskimääräisen vaikutuksen että koetoistojen välisen vaihtelun arvioimiseksi.
Esimerkiksi jos neljässä koetoistossa sadonlisät ovat +5 %, +4 %, +3 % ja −1 %, keskimääräinen vaikutus on +2,75 %. Tulos on positiivinen, mutta vaikutus ei ole ollut samanlainen kaikissa toistoissa.
Pieni ja vaihteleva ero vaatii varovaisen tulkinnan. Muutaman prosentin sadonlisä voi olla todellinen, mutta se voi myös johtua lohkon vaihtelusta tai mittausvirheestä.
Tarkastele kaikkia mittareita yhdessä. Lisääntyikö sato? Paraniko hehtolitrapaino? Muuttuiko valkuaispitoisuus? Ovatko eri mittarit samansuuntaisia vai viittaavatko ne erilaisiin vaikutuksiin?
Yksi vuosi antaa alustavan tuloksen. Biostimulanttien vaikutus riippuu paljon kasvukauden olosuhteista. Toista koe mahdollisuuksien mukaan kahtena tai kolmena vuonna tai useammalla lohkolla.
Laske kannattavuus. Kerro mahdollinen sadonlisä kiloina hehtaaria kohti sadon hinnalla ja vertaa sitä valmisteen sekä levityksen kustannuksiin. Huomioi myös sadon laatupreemio tai laadun heikkeneminen, mahdolliset lannoitesäästöt ja oma työaika.
Jos tulokset vaihtelevat paljon eri koetoistojen välillä tai havaittu ero on pieni suhteessa mittausvirheeseen, tarvitaan lisää kokeita ennen vahvoja johtopäätöksiä. Muutaman kaistaparin tuloksista ei myöskään yleensä voida tehdä pitkälle meneviä tilastollisia päätelmiä.
Muistilista
Kysymys, valmisteen väite ja mittari kirjattu.
Tasainen koelohko valittu.
Vähintään kolme, mieluummin neljä tai useampia satunnaistettuja kaistapareja.
Kaistan leveys sovitettu ruiskuun ja puimuriin.
Vertailukaista käsitelty samoin, vain biostimulantti puuttuu.
Tuotteen mahdollinen ravinnesisältö huomioitu.
Kaistat merkitty maastoon ja karttaan.
Kasvustohavainnot ja sää kirjattu.
Kasvineste- tai kasvianalyysit tehty tarvittaessa samalla menetelmällä.
Sadon määrä mitattu joko kalibroidulla satomittarilla tai punnitsemalla kaistojen sato erikseen.
Viljan kosteus huomioitu ja sadot muunnettu samalle kosteustasolle.
Hehtolitrapaino ja valkuaispitoisuus määritetty kaistakohtaisesti.
Ero laskettu koetoistoittain, keskimääräinen vaikutus ja vaihtelu arvioitu.
Kannattavuus laskettu myös sadon laadun ja mahdollisten lannoitesäästöjen perusteella.
Huolellisesti tehty koe kertoo enemmän kuin yksikään esite. Kaikkien tilojen ei tarvitse käyttää samoja mittausmenetelmiä tai kalliita laitteita: tärkeintä on, että käsittely ja vertailu ovat reiluja, mittaukset riittävän tarkkoja ja tulokset vertailukelpoisia.
Ja jos valmiste ei toimi, sekin on arvokas tulos. Se voi säästää seuraavana vuonna sekä rahaa että turhaa työtä.
