Biostimulantti ei ole lannoite – mitä eroa niillä oikeastaan on?
Päivitetty: 25.8.
Biostimulantit ovat nousseet nopeasti osaksi maatalouskeskustelua. Samalla niiden ympärillä on paljon epäselvyyttä: onko biostimulantti lannoite? Jos tuotteessa on esimerkiksi typpeä tai hivenravinteita, eikö se silloin ole käytännössä lannoite?
Ei ihan.
Lannoitteella ja kasvibiostimulantilla on eri lähtökohta ja eri tarkoitus, vaikka sama tuote voi joissakin tapauksissa vaikuttaa kasvin ravinteidenottoon tai sisältää pieniä määriä ravinteita.
Lannoite tuo ravinteita
Lannoitteen perusidea on melko suoraviivainen: sen avulla kasville annetaan ravinteita.
Typpi, fosfori ja kalium ovat tunnetuimpia, mutta lannoitteet voivat sisältää myös esimerkiksi rikkiä, magnesiumia ja erilaisia hivenravinteita.
Lannoituksen tavoitteena on korjata tai ehkäistä ravinteiden puutetta ja tarjota kasville sen tarvitsemia ravinteita kasvua ja sadon muodostusta varten.
Esimerkiksi typpilannoite lisää kasvin käytettävissä olevan typen määrää. Jos kasvi kärsii typen puutteesta ja muut kasvun edellytykset ovat kunnossa, lisätty typpi voi parantaa kasvua ja satoa.
Biostimulantti toimii eri tavalla
Kasvibiostimulantin tarkoitus ei EU:n lannnoitelainsäädännön määritelmän mukaan ole ensisijaisesti antaa kasville ravinteita. Sen tehtävänä on stimuloida kasvin luonnollisia ravitsemusprosesseja riippumatta tuotteen ravinnepitoisuudesta. Maa- ja metsätalousministeriön lannoitevalmisteasetuksen mukaan "Biostimulantilla on oltava sellaista tieteellisin menetelmin todennettavissa olevaa vaikutusta Suomen olosuhteissa, joka kiihdyttää kasvin ravinteidenottoa riippumatta tuotteen ravinnesisällöstä tai parantaa yhtä tai useampaa kasvin tai kasvin ritsosfäärin ominaisuuksista: ravinteiden hyväksikäytön tehokkuus, abioottisen stressin kestävyys, laatuominaisuudet tai maaperään tai ritsosfääriin sitoutuneiden ravinteiden saatavuus."
Esimerkiksi merileväuutteen, humus- ja fulvohappojen, hydrolysoitujen proteiinien tai tiettyjen mikrobivalmisteiden vaikutusta voidaan tarkastella biostimulanttien näkökulmasta silloin, kun niiden tarkoituksena on vaikuttaa kasvin fysiologisiin tai ravitsemuksellisiin prosesseihin eikä ensisijaisesti toimittaa ravinteita.
Entä jos biostimulantti sisältää ravinteita?
Biostimulantti voi sisältää ravinteita, mutta tuotteen luokittelu ei perustu vain siihen, mitä aineita tuotteessa on. Olennaista on myös tuotteen käyttötarkoitus ja se, täyttääkö se kyseisen tuoteluokan vaatimukset.
EU:n lannoitevalmisteasetuksessa (EU) 2019/1009 kasvibiostimulantti määritellään EU-lannoitevalmisteen toimintaluokaksi (PFC 6). Sen tarkoituksena on parantaa yhtä tai useampaa kasvin ravitsemusprosessia riippumatta tuotteen ravinnepitoisuudesta.
Tämä on tärkeä ero: biostimulantin vaikutus ei perustu ensisijaisesti siihen, että tuotteesta saadaan tietty määrä typpeä, fosforia tai kaliumia.
Jos pellolla on esimerkiksi selvä typen puute, biostimulantti ei lähtökohtaisesti korvaa typpilannoitusta. Samoin jos maasta puuttuu fosforia, ongelmaa ei ratkaista pelkästään tuotteella, jonka tarkoituksena on tehostaa kasvin ravitsemusprosesseja.
Mutta toimiiko biostimulantti oikeasti?
Biostimulantin nimeäminen biostimulantiksi ei vielä kerro, kuinka suuri sen vaikutus on tietyllä pellolla.
Vaikutukseen voivat vaikuttaa esimerkiksi:
maaperän ominaisuudet
sää ja kasvukauden olosuhteet
kasvilaji ja kasvuvaihe
ravinnetilanne
tuotteen koostumus ja käyttömäärä
muut viljelytoimenpiteet.
Sama valmiste voi siis toimia eri tavalla eri tilanteissa. Tämän vuoksi biostimulantteja kannattaa tarkastella ennen kaikkea todennettavan vaikutuksen, ei pelkän tuoteryhmän tai markkinointiväitteen kautta.
Lannoite ja biostimulantti voivat täydentää toisiaan
Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa kasville tarjotaan riittävästi typpeä, mutta kuivuus, heikko juuristo tai jokin muu stressitekijä rajoittaa ravinteidenottoa. Tällöin lannoituksen lisääminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Biostimulantin mahdollinen hyöty voisi liittyä siihen, että kasvin ravitsemusprosesseja tai stressinsietoa tuetaan toisella tavalla.
Tärkeää on kuitenkin tunnistaa, mikä pellossa on varsinainen rajoittava tekijä.
Jos ongelma on ravinnepuute, tarvitaan ravinnetta. Jos ongelma on ravinteiden hyödyntämisessä tai kasvin stressinsiedossa, biostimulantilla voi joissakin tilanteissa olla oma roolinsa.
Miten näitä kannattaa ajatella regeneratiivisessa viljelyssä?
Regeneratiivisessa viljelyssä tavoitteena ei ole vain lisätä tuotantopanoksia, vaan parantaa koko järjestelmän toimintaa. Siksi biostimulantteja kannattaa ajatella yhtenä mahdollisena työkaluna muiden joukossa – ei automaattisena ratkaisuna.
Ensin kannattaa kysyä:
Mikä rajoittaa kasvin kasvua juuri tällä pellolla?
Sen jälkeen voidaan arvioida, voidaanko ongelmaan vaikuttaa esimerkiksi viljelykierrolla, kasvipeitteisyydellä, maan rakenteella, ravinteiden ajoituksella, lannoituksella, juuriston kehittämisellä tai biostimulantilla. Tärkeintä on tietää, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa, millä mekanismilla ratkaisun pitäisi toimia ja näkyykö vaikutus käytännössä pellolla.
