Merilevä biostimulanttina – miksi se toimii ja miten sitä käytetään
Merilevävalmisteet ovat yksi tunnetuimmista ja laajimmin tutkituista biostimulanttiryhmistä maailmalla, ja niitä näkee yhä useammin myös suomalaisilla pelloilla. Suosion taustalla ei ole muotivillitys, vaan pitkä käyttöhistoria ja runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, että merilevästä uutetut yhdisteet voivat parantaa kasvin stressinsietoa, juurtumista ja satoa – ilman että kyse on varsinaisesta lannoitteesta.
Mitä merileväuutteet tekevät kasvissa?
Suurin osa kaupallisista merileväbiostimulanteista valmistetaan ruskolevistä, erityisesti Pohjois-Atlantin vuorovesialueilla kasvavasta rakkolevästä (Ascophyllum nodosum), mutta myös esimerkiksi eteläafrikkalaisesta Ecklonia maxima -levästä. Nämä lajit elävät äärimmäisissä olosuhteissa: laskuveden aikaan ne altistuvat vuoroin kuivuudelle, kuumuudelle, pakkaselle ja UV-säteilylle. Selviytyäkseen levät tuottavat runsaasti biokemiallisia suoja-aineita. Merilevässä olevat bioaktiiviset yhdisteet ja niiden muodostamat yhdistekokonaisuudet voivat puolestaan vaikuttaa kasvin fysiologiaan ja stressivasteisiin. Vaikutus ei kuitenkaan perustu yhteen yksittäiseen aineeseen, vaan useiden yhdisteiden yhteisvaikutukseen.
Merilevän vaikuttavat ainesosat jakautuvat karkeasti muutamaan ryhmään:
Kasvihormonit ja niiden kaltaiset yhdisteet – joistakin merilevistä ja merileväuutteista on havaittu esimerkiksi auksiineihin, sytokiniineihin ja gibberelliineihin liittyviä yhdisteitä. Niiden pitoisuudet ja merkitys riippuvat kuitenkin voimakkaasti levälajista ja valmistusmenetelmästä.
Polysakkaridit, kuten alginaatit, laminaarit/laminariinit ja fukoidanit, voivat toimia kasvin signaalivasteiden käynnistäjinä ja vaikuttaa esimerkiksi puolustusreaktioihin sekä stressivasteisiin.
Beetaiinit, fenoliyhdisteet (kuten florotanniinit), aminohapot, polyamiinit ja hivenravinteet, jotka tukevat kasvin antioksidanttijärjestelmää ja aineenvaihduntaa stressin aikana.
Tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta täysin, sillä uutteiden koostumus riippuu paljon levälajista ja etenkin uuttomenetelmästä – esimerkiksi kylmäuutolla ja emäksisellä uutolla valmistetut tuotteet eroavat koostumukseltaan toisistaan, vaikka raaka-aine olisi sama.
Mitä hyötyä käytöstä on havaittu?
Tutkimuksissa ja käytännön kokemuksissa merilevävalmisteiden on havaittu muun muassa:
parantavan siementen itävyyttä ja taimettumisen tasaisuutta,
nopeuttavan juuriston ja lehtien kehitystä alkukasvussa,
lisäävän kasvin sietokykyä erilaisia abioottisia stressitekijöitä, kuten kuivuutta, kuumuutta, suolaisuutta ja kylmyyttä vastaan; näyttö eri stressitekijöistä ei kuitenkaan ole yhtä vahvaa kaikissa kasveissa ja olosuhteissa.
voivan parantaa ravinteiden käytön tehokkuutta ja kasvin vedenkäytön tehokkuutta erityisesti stressiolosuhteissa
tukevan kukintaa, satotasoa ja sadon laatua.
Merileväuutteiden ravinnepitoisuudet ovat yleensä liian pieniä korvaamaan varsinaista lannoitusta, vaikka valmisteet voivat sisältää esimerkiksi kaliumia, muita mineraaleja ja hivenravinteita. Niiden pääasiallinen käyttötarkoitus biostimulanttina on kasvin fysiologisten prosessien tukeminen, ei ravinteiden tarjoaminen.
Miten merilevää käytetään käytännössä
Merilevävalmisteita käytetään pääasiassa kolmella tavalla:
Lehtilannoitus (foliar spraying) on yleisin tapa, sillä lehtipinnalle annettu merileväuute voi käynnistää kasvin fysiologisia ja puolustusreaktioita, ja vaikutuksia voidaan joissakin tutkimuksissa havaita nopeasti käsittelyn jälkeen. Ruiskutus tehdään usein yhdessä muun lehtilannoituksen tai kasvinsuojeluaineiden kanssa.
Maakastelu (soil drench) kohdistaa uutteen juuristovyöhykkeelle. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi juurtumisen tukemiseen, ja tutkimuksissa on havaittu myös vaikutuksia juuriston ja rhizosfäärin mikrobiyhteisöihin.
Siemenkäsittely tai siementen ravinnepeittaus eli merileväuutteella pinnoitettu tai liotettu siemen, jolla pyritään parantamaan itävyyttä ja taimettumisnopeutta.
Käytön ajoitus kannattaa suunnitella kasvin herkimpien vaiheiden – itämisen, juurtumisen, kukinnan – tai odotettavissa olevan stressijakson, kuten kuivuuden tai hallavaaran, mukaan. Tutkimuksissa vasteet ovat usein olleet parempia, kun käsittely on ajoitettu kasvin varhaisiin kehitysvaiheisiin tai toistettu kasvukauden aikana. Yhtä yleispätevää annostusta tai käsittelyohjelmaa ei kuitenkaan ole, vaan optimaalinen käyttö riippuu tuotteesta, kasvista ja kasvuolosuhteista.
Kaikki merilevävalmisteet eivät ole samanlaisia
Merileväuutetta ei kannata ajatella yhtenä ja samanlaisena tuoteryhmänä. Valmisteen vaikutukseen vaikuttavat muun muassa käytetty levälaji, levän korjuuajankohta, kasvupaikka, käytetty kasvin osa ja ennen kaikkea uuttomenetelmä. Esimerkiksi lämpötila, paine, pH ja käytetyt liuottimet vaikuttavat siihen, millaisia yhdisteitä lopulliseen uutteeseen päätyy.
Myös käyttötapa vaikuttaa lopputulokseen. Tuoreessa laajassa meta-analyysissä merileväuutteiden satovaikutukset vaihtelivat merkittävästi muun muassa levälajin, kasvuvaiheen, käyttötavan ja valmistusmenetelmän mukaan.
Siksi pelkkä merkintä "merileväuute" ei vielä kerro kovin paljon tuotteen ominaisuuksista. Käytännössä kannattaa tarkastella ainakin sitä, mistä levästä valmiste on valmistettu, miten se on uutettu, mitä tuotteeseen on lisätty ja mihin kasviin sekä käyttötarkoitukseen valmistetta on tutkittu.
Merilevä ei ole ihmelääke, eikä sen vaikutus ole samanlainen kaikissa kasveissa tai kasvuolosuhteissa. Tutkimusnäyttö kuitenkin viittaa siihen, että oikein valittu ja ajoitettu merileväuutekäsittely voi tukea kasvin kasvua, ravinteiden käytön tehokkuutta ja sietokykyä abioottisissa stressiolosuhteissa. Parhaat tulokset syntyvät todennäköisesti silloin, kun merilevävalmiste on osa kokonaisuutta, jossa myös maan kasvukunto, ravinteiden saatavuus, kasvin juuristo ja viljelytoimet ovat kunnossa.
