Mistä tiedät, että peltosi voi paremmin?

Regeneratiivisessa viljelyssä puhutaan paljon maan kasvukunnon parantamisesta. Mutta mistä oikeastaan tiedät, että peltosi on menossa parempaan suuntaan?

Pelkkä satotaso ei anna tähän vastausta. Myöskään yksi maanäyte tai yksittäinen mittaustulos ei kerro koko totuutta. Maan kasvukunto on kokonaisuus, joka koostuu fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista ominaisuuksista – ja niiden muutokset tapahtuvat usein hitaasti.

Hyvä uutinen on, että pellon kehittymistä voi seurata monella tavalla. Osa mittareista vaatii laboratoriota, mutta paljon voi oppia myös lapion, kasvien ja omien silmien avulla.

1. Katso ensin maan rakennetta

Hyvä maan rakenne näkyy käytännössä siinä, miten maa käyttäytyy.

Imeekö pelto sateen jälkeen vettä vai jääkö vesi seisomaan? Kuivuuko maa nopeasti? Onko pellolla tiivistyneitä kohtia? Miten helposti juuret pääsevät syvemmälle?

Yksi yksinkertainen tapa tutkia asiaa on kaivaa lapiolla kuoppa ja tarkastella maan rakennetta kerros kerrokselta. Kiinnitä huomiota esimerkiksi siihen, löytyykö maasta mururakennetta, miten juuret ovat levittäytyneet ja onko tiivistymäkerroksia. Jos samoja kohtia tarkkaillaan vuodesta toiseen, pienetkin muutokset voivat alkaa näkyä.

2. Katso juuria – ne kertovat paljon

Maan yläpuolella kasvi voi näyttää hyvältä, vaikka juuristossa olisi ongelmia. Toisaalta hyvin kehittynyt juuristo kertoo usein siitä, että kasvi pystyy hyödyntämään maaperän resursseja tehokkaasti.

Kaiva kasveja ylös eri kohdista peltoa ja tarkastele esimerkiksi:

• kuinka syvälle juuret ulottuvat

• ovatko juuret haaroittuneita

• onko juurissa paljon hienoja sivujuuria

• törmäävätkö juuret tiiviiseen kerrokseen

• näkyykö juurten ympärillä merkkejä biologisesta aktiivisuudesta.

Juuriston kehitystä kannattaa tarkkailla erityisesti silloin, kun pellolla on kokeiltu esimerkiksi kasvipeitteisyyttä, viljelykierron muutoksia tai maan rakenteeseen vaikuttavia toimenpiteitä.

3. Tarkkaile veden käyttäytymistä

Vesi on yksi parhaista maan rakenteen käytännön mittareista. Jos maan rakenne ja huokoisuus paranevat, veden pitäisi yleensä päästä imeytymään maahan tehokkaammin. Hyvä rakenne auttaa myös varastoimaan vettä kasvien käyttöön kuivina jaksoina.

Tarkkaile esimerkiksi sateen jälkeen:

• Kuinka nopeasti vesi imeytyy?

• Kuinka kauan pellon kuivuminen kestää?

• Näkyykö pintavaluntaa tai eroosiota?

Vuosien mittaan muutokset voivat olla merkittäviä, vaikka niitä ei huomaisi yksittäisen kasvukauden aikana.

4. Katso, mitä maassa ja maan pinnalla tapahtuu

Maan pinnalle jäävä kasvijäte kertoo paljon siitä, miten hiili ja ravinteet kiertävät pellossa.

Tarkkaile esimerkiksi sadonkorjuun jälkeen, kuinka nopeasti kasvijäte alkaa hajota ja miltä se näyttää hajotessaan. Onko olki tai muu kasvijäte vielä selvästi tunnistettavissa seuraavana keväänä? Mureneeko se vähitellen vai säilyykö se pitkään lähes muuttumattomana? Näkyykö kasvijätteessä sienirihmastoa tai muita merkkejä hajotustoiminnasta?

Myös itse maaperän biologista toimintaa kannattaa tarkkailla. Löytyykö pellosta lieroja eri syvyyksillä? Näkyykö juurikanavia, hienoja juuria tai muuta merkkiä aktiivisesta maaperäeliöstöstä? Miltä maa tuoksuu ja miten se murenee käsissä?

5. Älä unohda kasvia

Pellon kunto näkyy lopulta myös kasvissa.

Onko kasvusto tasainen? Miten nopeasti se lähtee kasvuun? Miten se kestää kuivuutta tai rankkasadetta? Kuinka hyvin se palautuu stressistä?

Myös kasvin ravinnetila kertoo osaltaan siitä, miten hyvin maaperä pystyy toimittamaan kasville ravinteita. Perinteinen maan ravinneanalyysi kertoo, mitä maassa on. Kasvin analysointi (kasvinesteanalyysi ja kasvustoanalyysi) voi puolestaan kertoa, mitä kasvi todella saa käyttöönsä. Siksi maan ja kasvin mittaaminen yhdessä voi antaa paljon paremman kuvan ravinteiden toiminnasta.

6. Mittaa, mutta älä mittaa kaikkea

Regeneratiivisessa viljelyssä mittaamisesta voi helposti tulla oma projektinsa. Maan kasvukunnon seuraaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisesta pellosta pitäisi tehdä valtava määrä analyysejä.

Tärkeämpää on valita muutama mittari, jotka ovat omalle tilalle olennaisia, ja seurata niitä järjestelmällisesti. Esimerkiksi:

• Fysikaalinen: maan rakenne tai veden imeytyminen

• Biologinen: lierot, maan hengitys tai muu biologisen aktiivisuuden mittari

• Kemiallinen: pH, ravinteet tai orgaaninen hiili

• Kasvi: juuristo, kasvuston tasaisuus tai kasvin ravinnetila

• Tuotanto: sato ja sadon laatu

Yksittäinen mittaus kertoo vain yhden hetken. Toistuva mittaus kertoo suunnasta.

7. Etsi muutosta, älä täydellisyyttä

Ehkä tärkein asia on muistaa, ettei regeneratiivisen viljelyn tavoitteena ole saavuttaa ”täydellistä” maaperää. Pelto voi olla menossa parempaan suuntaan, vaikka kaikki mittarit eivät parane yhtä aikaa. Sää, viljelykasvi ja vuoden olosuhteet vaikuttavat tuloksiin.

Siksi kannattaa kysyä:

• Onko pellon toimintakyky parantunut pitkällä aikavälillä?

• Pystyykö maa ottamaan vastaan enemmän vettä?

• Kasvavatko juuret syvemmälle?

• Kestääkö kasvusto paremmin kuivuutta?

• Pysyykö ravinne pellossa tehokkaammin?

• Lisääntyykö biologinen aktiivisuus?

Kun samoja asioita seurataan vuodesta toiseen, alkaa muodostua kuva siitä, mihin suuntaan pelto on menossa.

Pelto kertoo kyllä – kun sitä oppii kuuntelemaan

Maan kasvukunnon parantuminen ei aina näy ensimmäisenä satotilastossa. Se voi näkyä ensin parempana veden imeytymisenä, vahvempana juuristona, helpompana muokkautuvuutena tai kasvuston parempana kestävyytenä stressiä vastaan.

Siksi regeneratiivisen viljelyn etenemistä kannattaa seurata useasta suunnasta.

Mittaa vähän, mutta mittaa tarkoituksella. Havainnoi paljon. Ja ennen kaikkea seuraa muutosta vuodesta toiseen. Silloin yksittäisten numeroiden sijaan alkaa hahmottua jotain paljon kiinnostavampaa: oman pellon kehityskaari.