Rikkakasvit pellon viestintuojina – mitä ne kertovat maaperästä?
Päivitetty: 1 päivä sitten
Rikkakasvit nähdään yleensä viljelyn vihollisina. Ne kilpailevat viljelykasvien kanssa vedestä, ravinteista ja valosta, vaikeuttavat sadonkorjuuta ja voivat toimia kasvitautien tai tuholaisten isäntäkasveina.
Regeneratiivisessa viljelyssä rikkakasveja voi kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta: miksi juuri nämä kasvit viihtyvät tässä paikassa ja miten voimme tätä tietämystä hyödyntää?
Rikkakasvit eivät tietenkään tarjoa käyttöömme täydellistä maaperäanalyysiä. Yksittäisen lajin perusteella ei voi päätellä varmasti, että pellossa on tietty ravinnepuutos tai pH-ongelma. Kasvilajisto voi kertoa kuitenkin jotakin pellon kosteudesta, maan rakenteesta, ravinteisuudesta ja muokkauksen vaikutuksista – erityisesti silloin, kun havaintoja tehdään usean vuoden ajan yhdessä muiden mittausten kanssa.
Rikkakasveja kannattaa siis käyttää hypoteesien muodostamiseen, ei diagnoosin tekemiseen. Jos jokin rikkakasviyhteisö näyttää viittaavan esimerkiksi tiivistymiseen, havainto kannattaa varmistaa tutkimalla maan rakennetta, juuristoa ja veden imeytymistä.
Rikkakasvit kertovat olosuhteista
Kasvit ovat sopeutuneet erilaisiin ympäristöihin. Siksi muuttuva rikkakasvilajisto voi antaa vihjeitä siitä, millaisissa oloissa pellossa eletään.
Esimerkiksi:
Pihatähtimö (Stellaria media) viihtyy usein ravinteikkaissa, kosteahkoissa ja muokatuissa maissa. Runsas esiintyminen voi kertoa myös siitä, että kasvukauden ulkopuolella maassa on paljon avointa kasvutilaa.
Pelto-ohdake (Cirsium arvense) hyötyy häiriintyneistä kasvupaikoista ja pystyy leviämään tehokkaasti juuristonsa avulla. Sen runsastuminen voi liittyä esimerkiksi maanmuokkauksen muutoksiin, avoimeen kasvutilaan tai kasvuston heikkoon kilpailukykyyn.
Juolavehnä (Elymus repens) on voimakkaasti leviävä monivuotinen heinä, joka hyötyy avoimesta kasvutilasta ja häiriöstä. Sen runsastuminen voi kertoa myös siitä, ettei nykyinen viljelykierto tai kasvuston kilpailukyky riitä pitämään sitä kurissa.
Voikukka (Taraxacum spp.) on syväjuurinen monivuotinen kasvi, joka pystyy hyödyntämään erilaisia kasvupaikkoja. Sitä ei kannata tulkita yksinkertaisesti esimerkiksi ”tiivistyneen maan merkiksi”.
Hierakat (Rumex spp.) voivat puolestaan menestyä kosteissa ja ravinteikkaissa oloissa, mutta lajista riippuen kasvupaikkavaatimukset vaihtelevat.
On kuitenkin tärkeää olla tekemättä rikkakasveista liian suoraviivaisia johtopäätöksiä – sama rikkakasvi voi viihtyä useista eri syistä. Parempi kysymys onkin: Mitä rikkakasviyhteisö kertoo pellon tämänhetkisistä olosuhteista?
Katso yksittäistä lajia laajemmin
Yksittäinen rikkakasvilaji antaa korkeintaan yhden vihjeen. Vielä kiinnostavampaa on tarkastella, millainen rikkakasviyhteisö pellolla muodostuu. Jos useita samoista olosuhteista pitäviä lajeja esiintyy yhdessä, havainto voi olla luotettavampi vihje pellon kasvuolosuhteista kuin yhden lajin esiintyminen.
On eri asia, onko pellolla muutama voimakkaasti leviävä laji, joka muodostaa suuren kilpailupaineen, vai useampia eri lajeja. Rikkakasvien määrän lisäksi kannattaa siis tarkastella myös niiden lajiston monimuotoisuutta ja peittävyyttä.
Siksi kannattaa kirjata ylös paitsi mitä rikkakasveja lohkolla esiintyy, myös niiden suhteellista runsautta ja sitä, missä kohtaa peltoa niitä esiintyy.
Katso, missä rikkakasvit kasvavat
Pelkkä lajisto ei ole ainoa kiinnostava asia. Kiinnitä huomiota myös siihen, missä kohtaa lohkoa rikkakasveja esiintyy. Jos tietty laji keskittyy esimerkiksi pellon painanteisiin, märkiin kohtiin, päisteisiin tai koneiden ajourille, havainto voi olla paljon kiinnostavampi kuin koko lohkon keskimääräinen rikkakasvimäärä.
Voit esimerkiksi huomata, että:
rikkakasvit keskittyvät tiivistyneisiin ajouriin
tietty laji esiintyy vain märissä painanteissa
rikkakasvit lisääntyvät tietyllä lohkon osalla maanmuokkauksen muutoksen jälkeen
rikkakasvipaine vähenee siellä, missä kasvusto peittää maan paremmin.
Tee havainnoinnista toistettavaa
Kun haluat käyttää rikkakasveja pellon seurannan apuna, älä arvioi tilannetta vain traktorin hytistä katsomalla. Kulje lohko esimerkiksi W-muotoisesti ja pysähdy samoilla tai vastaavilla kohdilla eri vuosina. Kirjaa tärkeimmät rikkakasvilajit ja arvioi niiden runsautta. Näin huomaat paremmin, muuttuuko rikkakasviyhteisö ajan myötä.
Erityisen kiinnostavaa on verrata havaintoja muihin mittauksiin: maan rakenteeseen, kosteuteen, ravinneanalyyseihin, kasvuston kehitykseen ja satotasoon.
Voiko rikkakasveista olla jopa hyötyä?
Rikkakasvit eivät ole automaattisesti hyödyllisiä, mutta ne ovat eläviä kasveja. Ne sitovat hiiltä, tuottavat juuristoa, suojaavat maanpintaa ja voivat ottaa ravinteita kasvuun.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että rikkakasveja pitäisi tarkoituksella kasvattaa viljelykasvin seassa. Jos rikkakasvi kilpailee voimakkaasti viljelykasvin kanssa, sen mahdolliset hyödyt eivät välttämättä kompensoi sadonmenetystä.
Regeneratiivisessa ajattelussa tavoitteena voisi kuitenkin olla minimoida rikkakasvien aiheuttama haitta, ei välttämättä saavuttaa täysin rikkakasvitonta peltoa.
Kuinka paljon rikkakasveja on liikaa?
Tähän ei tokikaan ole olemassa yhtä prosenttilukua. Rikkakasvien merkitys riippuu muun muassa:
viljelykasvista
rikkakasvilajista
rikkakasvien määrästä
esiintymisajankohdasta
säästä ja kasvukauden olosuhteista
kasvuston kilpailukyvystä.
Esimerkiksi muutama rikkakasvi tiheässä ja hyvin kasvavassa viljakasvustossa voi olla lähes merkityksetön. Sama rikkakasvimäärä juuri perustetussa hitaasti kasvavassa kasvustossa voi aiheuttaa huomattavan kilpailuongelman. Erityisen tärkeää torjunta on silloin, kun rikkakasvit uhkaavat sadon muodostumista tai siementuotanto lisää tulevien vuosien rikkakasvipainetta.
Siksi keskeinen kysymys ei olekaan, onko pellolla rikkakasveja, vaan:
Aiheuttavatko rikkakasvit tällä hetkellä enemmän haittaa kuin niiden torjuminen aiheuttaisi?
Rikkakasvien hallinta on kokonaisuus
Rikkakasvien hallintaa ei tarvitse rakentaa vain torjunta-aineiden varaan. Tehokkaimmillaan käytössä on useita menetelmiä.
1. Viljelykierto
Eri kasvit muuttavat kilpailutilannetta ja rikkakasvien elinympäristöä. Monipuolinen viljelykierto vaikeuttaa yhden rikkakasvilajin jatkuvaa lisääntymistä.
2. Kilpailukykyinen kasvusto
Nopea taimettuminen, sopiva kasvutiheys ja terve juuristo auttavat viljelykasvia kilpailemaan rikkakasvien kanssa.
3. Peite- ja aluskasvit
Kasvipeitteisyys vähentää rikkakasveille tarjolla olevaa valoa ja kasvutilaa. Samalla elävä kasvusto voi sitoa ravinteita ja suojata maanpintaa.
4. Maanmuokkauksen optimointi
Maanmuokkausta voidaan käyttää rikkakasvien hallintaan, mutta jatkuva voimakas muokkaus ei ole automaattisesti ratkaisu. Eri rikkakasvit reagoivat muokkaukseen eri tavoin.
5. Mekaaninen torjunta
Rikkakasviäestys, haraus ja rivivälien mekaaninen käsittely voivat olla tehokkaita erityisesti tietyille kasveille ja kasvuvaiheissa.
6. Täsmätorjunta
Jos rikkakasvit esiintyvät laikkuina, koko lohkoa ei välttämättä tarvitse käsitellä samalla tavalla. Paikallinen mekaaninen tai kemiallinen torjunta voi vähentää panosten käyttöä.
7. Kemiallinen torjunta
Herbisidit ovat edelleen tärkeä osa monien tilojen rikkakasvien hallintaa. Niitä voidaan käyttää osana integroitua rikkakasvien hallintaa ja kohdentaa tarpeen mukaan.
Kokonaisuuden hallintaa
Rikkakasvien tarkkailu auttaa siis kysymään viljelyn kokonaisuuden hallinnnan kannalta muutamia tärkeitä kysymyksiä:
Miksi tässä kohdassa kasvaa juuri näitä kasveja?
Mistä mahdollisesta ongelmasta ne viestivät? Maan tiivistyminen? Liiallinen kosteus? Avoin kasvutila? Heikosti kilpaileva viljelykasvi? Viljelykierto? Ravinteiden epätasapaino?
Kun rikkakasvia ei nähdä vain torjuttavana ongelmana vaan myös oireena tai vihjeenä, torjunnan rinnalle nousee toinen kysymys:
Mitä pellon olosuhteissa pitäisi muuttaa, jotta ongelma ei toistuisi?
Parhaimmillaan rikkakasvien hallinta ei siis tarkoita sitä, että pellolla ei koskaan saa näkyä yhtäkään rikkakasvia. Tavoitteena on kasvusto, jossa viljelykasvi on niin kilpailukykyinen ja pellon olosuhteet niin hyvin hallinnassa, että rikkakasvit pysyvät hallittavalla tasolla – ja samalla rikkakasvilajistoa voidaan käyttää yhtenä vihjeenä siitä, mitä pellossa tapahtuu.
