Vinkkejä maatilan vermikompostointiin
Päivitetty: 25.8.
Vermikompostointi on tapa muuttaa maatilan orgaanisia materiaaleja ravinteikkaaksi ja biologisesti aktiiviseksi maanparannusaineeksi lierojen avulla. Menetelmä sopii hyvin maatilan ravinteiden kierrätykseen, mutta Suomessa yksi asia tekee siitä erityisen: talvi.
Lierot eivät viihdy jäätyvässä kompostissa, joten suomalaisella tilalla vermikompostia kannattaa ajatella enemmänkin suojattuna eläinten kasvatusympäristönä kuin tavallisena kompostikasana.
Ensimmäistä vermikompostoria ei tarvitse rakentaa valtavaksi. Hyvä lähtökohta on esimerkiksi 1–2 m²:n kokoinen, katettu ja eristetty laatikko tai kehikko, jossa pystyt seuraamaan lämpötilaa, kosteutta ja lierojen määrää.
Kun tiedät, miten prosessi toimii omilla raaka-aineillasi, voit kasvattaa mittakaavaa.
Vermikompostoinnissa ei oikeastaan ole kyse siitä, että lieroille annetaan mahdollisimman paljon materiaalia. Tavoitteena on rakentaa lieroille hyvä elinympäristö – ja antaa niiden tehdä työ puolestasi.
1. Valitse sopiva liero
Vermikompostointiin käytetään kompostilieroja, erityisesti Eisenia fetida -lajia eli tunkiolieroa. Se viihtyy hyvin orgaanisessa, kosteassa materiaalissa ja lisääntyy nopeasti sopivissa oloissa. Tavalliset peltolierot eivät ole sama asia. Niitä ei kannata kaivaa pellolta vermikompostiin, sillä ne ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin.
Sopivalle lierojen määrälle suuntaa-antavana lähtökohtana voi käyttää esimerkiksi tätä:
10–20 litran astia: muutama sata kompostilieroa
50 litran astia: noin 1 000 lieroa
1 m²:n vermikompostialue: aloitukseen esimerkiksi 1–2 kg lieroja, minkä jälkeen kantaa voidaan kasvattaa vähitellen.
Suomessa kompostilieroja myyvät esimerkiksi Lieromaa ja Kiteen Mato ja Multa.
2. Millainen astia tai kehikko?
Pienellä tilalla hyvä lähtökohta on katettu, pohjallinen laatikko tai matala kehikko, jonka syvyys on noin 40–60 cm.
Esimerkiksi:
puinen tai muovinen laatikko
vanha kasvatusallas
useampi päällekkäinen matala laatikko
suuremmalle määrälle rakennettu katettu kehikko.
Tärkeää on, että rakenne ei seiso vedessä, mutta ylimääräinen vesi pääsee poistumaan. Pohjalle voi tehdä salaojittavan kerroksen karkeampaa kasvimateriaalia, mutta varsinaista paksua sorakerrosta ei välttämättä tarvita.
Rakenteen pitää olla myös riittävän hyvin suojattu jyrsijöiltä ja linnuilta. Vermikompostin ei tarvitse olla valtavan syvä. Lierot työskentelevät pääasiassa materiaalin yläosissa, joten leveä ja kohtuullisen matala rakenne on usein käytännöllisempi kuin syvä säiliö.
Alla olevassa videossa näkyy yksi esimerkki tilamittakaavan vermikompostista.
3. Sijoita vermikomposti suojaan
Suomessa sijoituspaikka ratkaisee paljon. Paras paikka on esimerkiksi viileä, varjoisa ja tuulelta suojattu rakennus, katos tai muu tila, jossa lämpötilaa voidaan hallita. Kesällä suora auringonpaiste voi kuumentaa astian vaarallisen kuumaksi, kun taas talvella jäätyminen on suurin ongelma.
Kompostilieroille sopiva lämpötila on suunnilleen 15–25 °C, ja aktiivinen toiminta hidastuu selvästi lämpötilan laskiessa. Lämpötilan vaikutus näkyy myös tutkimuksissa: Eisenia fetida -lieron aktiivisuus ja lisääntyminen riippuvat voimakkaasti ympäristön lämpötilasta.
Jos vermikompostia halutaan pitää toiminnassa talven yli, käytännöllisin ratkaisu Suomessa on esimerkiksi pieni lämmitetty tai muuten pakkaselta suojattu tila. Myös hyvä eristys auttaa: laatikon ympärille voi rakentaa eristekerroksen esimerkiksi oljesta tai muusta eristemateriaalista. Pelkkä eristys ei kuitenkaan välttämättä riitä kovilla pakkasilla.
4. Mitä vermikompostiin laitetaan?
Kun eläinperäisistä materiaaleista käytetään vain lantaa, hyvä perusseos voidaan rakentaa esimerkiksi:
kuivalannasta tai hyvin kuivitetusta lannasta
oljesta
heinästä
kasvijätteistä
silputuista kasvinjätteistä
lehdistä
pahvista tai kartongista
muusta puhtaasta kasvipohjaisesta materiaalista.
Lannan kannattaa olla esikäsiteltyä eikä tuoretta ja kuumaa. Tuore lanta voi lämmetä voimakkaasti, mikä voi vahingoittaa tai tappaa lieroja.
Hyvä lähtöseos sisältää sekä kosteaa, typpipitoista materiaalia että kuivempaa ja hiilipitoisempaa kuiviketta. Liian märkä ja tiivis seos muuttuu helposti hapettomaksi.
5. Luo lieroille ensin hyvä koti
Älä täytä laatikkoa kerralla täyteen. Aloita noin 10–15 cm paksulla kostealla kuivike- ja kasvimateriaalikerroksella. Lisää lierot ja sen jälkeen ohut kerros ravintomateriaalia.
Kun lierot ovat asettuneet, voit alkaa lisätä uutta materiaalia vähitellen. Tämä on tärkeää huomata: vermikompostoria ruokitaan pienissä erissä, ei täytetä kerralla.
6. Kosteus on yksi tärkeimmistä asioista
Vermikompostin pitäisi tuntua kostealta mutta ei märältä. Hyvä nyrkkisääntö on sama kuin hyvin puristetussa sienessä: materiaali on kosteaa, mutta siitä ei valu vettä, kun sitä puristetaan.
Jos komposti kuivuu, kastele sitä kevyesti. Jos se on liian märkä, lisää kuivaa olkea, pahvia tai muuta kuivaa hiilipitoista materiaalia ja paranna ilmanvaihtoa. Erityisesti suljetuissa astioissa liika vesi on usein suurempi ongelma kuin pieni kuivuus.
7. Tarkkaile lämpötilaa ja hajua
Yksi helpoimmista tavoista seurata vermikompostia on lämpömittari. Jos lämpötila nousee selvästi yli lieroille sopivan alueen, lisää ilmanvaihtoa ja vähennä tuoreen orgaanisen materiaalin määrää.
Jos komposti haisee voimakkaasti mädäntyneeltä tai rikkiseltä, se on merkki siitä, että materiaali on liian märkää, liian tiivistä tai happea on liian vähän. Hyvin toimiva vermikomposti ei yleensä haise voimakkaasti. Sen pitäisi tuoksua lähinnä kostealta mullalta.
8. Kuinka kauan vermikompostointi kestää?
Sopivissa oloissa ensimmäisiä valmiin vermikompostin merkkejä voidaan nähdä muutamassa kuukaudessa. Käytännössä maatilamittakaavassa kannattaa varata noin 3–6 kuukautta, joskus pidempäänkin. Prosessiin vaikuttavat muun muassa lämpötila, raaka-aineen rakenne, kosteustaso, lierojen määrä ja se, kuinka paljon uutta materiaalia lisätään.
Valmis vermikomposti on tummaa, murumaista ja suhteellisen tasalaatuista. Alkuperäisiä raaka-aineita ei enää juuri erota.
9. Milloin jokin on pielessä?
Ongelma | Todennäköinen syy | Mitä tehdä? |
Lierot yrittävät pois | Kuumuus, happivaje tai liian märkä materiaali | Tarkista lämpötila ja kosteus |
Paha haju | Liikaa vettä tai liian tiivis rakenne | Lisää kuivaa materiaalia ja ilmaa |
Lierot kuolevat | Kuumuus, kuivuus tai sopimaton syöte | Selvitä syy ennen uuden materiaalin lisäämistä |
Komposti kuivuu | Liian vähän kosteutta | Kastele kevyesti |
Prosessi on hyvin hidas | Liian kylmä tai vähän lieroja | Tarkista lämpötila ja lierojen määrä |
Seos kuumenee | Liikaa tuoretta, helposti hajoavaa materiaalia | Keskeytä ruokinta ja anna jäähtyä |
10. Pitääkö lopputuote analysoida?
Jos vermikompostia käytetään vain oman tilan omassa viljelyssä, analysointi ei välttämättä ole aina tarpeen, mutta se voi olla erittäin hyödyllistä ja mielenkiintoista. Ainakin kerran kannattaa harkita analyysiä, jossa määritetään esimerkiksi:
kuiva-aine
pH
sähkönjohtavuus
kokonais-N
P ja K
Ca ja Mg
mahdollisuuksien mukaan tärkeimmät hivenravinteet.
Jos lopputuotetta halutaan käyttää nimenomaan lannoitteena, ravinneanalyysi auttaa myös määrittämään, kuinka paljon ravinteita todella levitetään.
