Vermikompostista valmistettavat nesteet – mitä niihin oikeastaan päätyy?
Vermikompostista valmistettavat nesteet kiinnostavat regeneratiivisessa viljelyssä. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi maakasteluun, lehtilannoitukseen tai siementen käsittelyyn.
Aiheesta puhuttaessa käytetään monia termejä: vermikompostiuute, vermikompostitee, kompostitee, vermiwash ja joskus jopa nestemäinen vermikomposti. Nämä eivät välttämättä tarkoita samaa asiaa. Valmistustapa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä lopputuote sisältää.
Uute ja tee eivät ole sama asia
Yksinkertaisimmillaan vermikompostiuute valmistetaan sekoittamalla vermikompostia ja vettä ja erottamalla kiinteä materiaali nesteestä. Tällöin veteen liukenee ja irtoaa osa vermikompostin sisältämistä yhdisteistä ja mikrobeista.
Kompostitee voidaan puolestaan valmistaa esimerkiksi pitämällä vermikompostia vedessä pidemmän aikaa ja joissakin menetelmissä samalla ilmastamalla seosta. Käytännössä menetelmiä on paljon. Tutkimuksissa on käytetty sekä ilmastettuja että ilman aktiivista ilmastusta valmistettuja vermikompostiteitä, ja myös valmistuksen aikana lisätyt ravinteet tai muut aineet muuttavat lopputuotetta.
Siksi pelkkä nimi ”kompostitee” ei vielä kerro, millainen tuote on kyseessä.
Mitä vermikompostista oikeastaan siirtyy veteen?
Vermikomposti sisältää orgaanista ainesta, mineraaliravinteita, mikrobeja ja erilaisia biologisia yhdisteitä. Kun sitä uutetaan veteen, osa näistä siirtyy nestefaasiin. Uutteesta voidaan löytää esimerkiksi typpeä, fosforia ja kaliumia sekä kalsiumia ja magnesiumia. Lisäksi mukana voi olla pieniä määriä hivenravinteita, liukoista orgaanista hiiltä ja erilaisia orgaanisia yhdisteitä.
Mikrobien osalta mukana voi olla bakteereja ja sieniä. Vermikompostista valmistettavien nesteiden mikrobiologinen koostumus ei kuitenkaan ole vakio, vaan riippuu esimerkiksi lähtömateriaalista, vermikompostin ominaisuuksista ja valmistusmenetelmästä.
Tämä on tärkeä pointti ymmärtää:
Vermikompostista valmistettu neste ei ole kemialliselta tai mikrobiologiselta koostumukseltaan vakioitu tuote.
Ravinteita on, mutta kyse ei yleensä ole vahvasta lannoitteesta
Vermikompostiuute voi sisältää kasveille käyttökelpoisia ravinteita, mutta niiden pitoisuudet ovat yleensä paljon pienempiä kuin varsinaisissa lannoitteissa. Siksi uutetta kannattaa ajatella ensisijaisesti maaperän ja kasvin biologista toimintaa tukevana nesteenä, ei niinkään muun lannoituksen korvaajana.
Tutkimuksissa vermikompostiteen on kuitenkin havaittu voivan parantaa kasvien ravinteidenottoa. Esimerkiksi pak choilla tehdyssä tutkimuksessa vermikompostitee paransi kasvien ravinnetilaa ja kasvualustan biologista aktiivisuutta.
Mikä merkitys mikrobeilla on?
Tässä kohtaa vermikompostista valmistetut nesteet eroavat kiinnostavasti tavallisesta vesiliukoisesta lannoiteliuoksesta. Nesteessä voi olla eläviä mikro-organismeja sekä niiden tuottamia yhdisteitä. Näihin voi kuulua esimerkiksi erilaisia orgaanisia yhdisteitä, entsyymejä ja kasvien kasvuun vaikuttavia yhdisteitä.
Mutta tästä ei pidä tehdä liian pitkälle menevää johtopäätöstä, että mitä enemmän mikrobeja, sitä parempi tee. Mikrobimäärä ei yksin kerro niiden toiminnasta tai vaikutuksesta pellossa. Lisäksi kaikki valmistuksessa mukana olevat mikrobit eivät välttämättä selviä varastoinnista tai päädy elinkelpoisina kasvin juuristoon.
Yhdessä tutkimuksessa vermikompostiteen kasvien kasvua edistävä vaikutus säilyi jopa sen jälkeen, kun mikro-organismit oli inaktivoitu. Tämä viittaa siihen, että vaikutukset eivät välttämättä johdu pelkästään elävistä mikrobeista, vaan myös liuenneilla kemiallisilla ja biologisilla yhdisteillä voi olla merkitystä.
Entä ilmastaminen?
Kompostiteestä puhuttaessa ilmastaminen nostetaan usein tärkeäksi osaksi valmistusta. Aerobisen eli ilmastetun teen ajatuksena on ylläpitää hapellisia olosuhteita mikrobitoiminnan aikana. Ilmastamattomassa uutteessa prosessi on erilainen.
Tutkimuksissa valmistusmenetelmä on vaikuttanut sekä ravinnepitoisuuksiin että mikrobiyhteisöihin. Myös uuttoaika, vermikompostin ja veden suhde sekä mahdolliset lisäaineet muuttavat lopputulosta.
Siksi ei ole olemassa yhtä yleispätevää reseptiä, jolla syntyisi aina ”paras” kompostitee.
Miten valmistustapa vaikuttaa koostumukseen?
Käytännössä ainakin nämä tekijät ovat tärkeitä:
Vermikompostin laatu: Mitä lähtömateriaali sisältää, sitä mahdollisesti myös uutteeseen siirtyy.
Vermikompostin ja veden suhde: Väkevämpi lähtöseos voi tuottaa erilaisen ravinne- ja orgaanisen aineksen pitoisuuden kuin hyvin laimea seos.
Uuttoaika: Pidempi uutto voi muuttaa sekä kemiallista että mikrobiologista koostumusta.
Ilmastus: Happi vaikuttaa siihen, millainen mikrobiyhteisö prosessissa menestyy.
Lämpötila: Mikro-organismien aktiivisuus riippuu voimakkaasti lämpötilasta.
Veden laatu: Esimerkiksi veden pH, kovuus ja mahdollinen klooripitoisuus voivat vaikuttaa lopputulokseen.
Varastointi: Mikrobien määrä ja koostumus voivat muuttua nopeasti valmistuksen jälkeen. Tutkimuksissa varastoinnin on havaittu vähentävän mikrobipopulaatioita.
Mihin vermikompostiteetä voi käyttää?
Vermikompostiteetä on tutkittu sekä maan kautta että lehtien kautta annettavana käsittelynä (lehtilannoituksena).
Maan kautta annettuna mahdollinen hyöty voi liittyä ravinteiden ja orgaanisten yhdisteiden lisäämiseen sekä maaperän biologiseen aktiivisuuteen.
Lehtikäsittelyissä ajatuksena on puolestaan saada kasvin pinnalle pieniä määriä liukoisia ravinteita ja muita yhdisteitä. Kompostiteen mahdollisia vaikutuksia kasvitautien torjunnassa on myös tutkittu, mutta tulokset vaihtelevat valmistusmenetelmän, kasvin ja taudin mukaan.
Vuonna 2025 julkaistu laaja katsaus korostaa juuri valmistusmenetelmän ja käyttöolosuhteiden suurta merkitystä. Vermikompostiteen hyötyjä ei siis kannata kuvata automaattisina ominaisuuksina. Parempi on puhua mahdollisista vaikutuksista, jotka on syytä todentaa kyseisellä tuotteella ja kyseisissä olosuhteissa.
Voiko vermikompostiteen vaikutuksen mitata?
Kyllä – ja omissa tilakokeiluissa ehdottomasti kannattaakin.
Jos vermikompostiteetä valmistetaan itse, kannattaa dokumentoida ainakin käytetty vermikomposti, veden määrä, uuttoaika, lämpötila ja ilmastus. Mahdollisuuksien mukaan myös lopputuotteen pH, sähkönjohtavuus ja ravinnepitoisuudet voidaan analysoida.
Peltokokeessa kannattaa verrata käsittelyä käsittelemättömään kontrolliin ja seurata esimerkiksi kasvuston kehitystä, juuristoa, ravinnetilaa ja satoa. Näin voidaan saada osvittaa siitä, onko juuri oman tilan vermikompostista valmistetulla tuotteella käytännön hyötyä.
Ei mitään taikajuomia
Vermikompostista valmistettavat nesteet ovat kiinnostava esimerkki siitä, kuinka maatilan omia biologisia resursseja voidaan jalostaa nestemäiseksi tuotantopanokseksi. Niiden kiinnostavuus ei kuitenkaan perustu yhteen maagiseen ainesosaan tai tiettyyn mikrobimäärään.
Vermikompostitee on monimutkainen seos, jonka koostumus syntyy lähtömateriaalin, veden, uuttomenetelmän, mikrobitoiminnan ja käyttöajankohdan yhteisvaikutuksesta.
Siksi tärkein kysymys ei ehkä olekaan:
”Mikä on paras vermikompostiteen resepti?”
Vaan:
”Mitä haluamme vermikompostiuutteella saavuttaa – ja miten voimme osoittaa, että se todella tapahtuu?”
