Voiko viljelijä tuoda ulkomaisen mikrobibiostimulantin omaan käyttöönsä?
Ulkomaisista verkkokaupoista löytyy paljon erilaisia mielenkiintoisia biostimulantteja, joiden vaikuttavana aineena on elävä bakteeri- tai sienikanta. Moni viljelijä miettii, voisiko tuotteen tilata suoraan ulkomailta ja käyttää sitä omalla tilalla – ilman että tarvitsee rekisteröityä tuontitoimintaa varten.
Lyhyt vastaus on: viljelijä voi tietyin edellytyksin tuoda lannoitevalmisteen ulkomailta omaan käyttöönsä, mutta “omaan käyttöön” ei tarkoita, että tuote olisi automaattisesti sääntöjen ulkopuolella.
Mitä laki sanoo?
Suomessa lannoitevalmisteiden – joita myös biostimulantit ovat – sääntely perustuu lannoitelakiin (711/2022), sitä täydentäviin kansallisiin säädöksiin sekä EU:n lannoitevalmisteasetukseen (EU) 2019/1009. Lannoitelakia sovelletaan muun muassa lannoitevalmisteiden valmistukseen, markkinoille saattamiseen, käyttöön, varastointiin, kuljettamiseen, vientiin ja tuontiin.
Ruokaviraston ohjeen mukaan viljelijä saa tuoda ulkomailta lannoitevalmisteita omaan käyttöönsä ilman, että tuontieristä tai tuontitoiminnasta tarvitsee tehdä ilmoituksia Ruokavirastolle. Poikkeuksena ovat eläinperäisiä sivutuotteita koskevat erityistilanteet.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mikä tahansa ulkomailta tilattu tuote olisi Suomessa automaattisesti sallittu. Ruokavirasto korostaa, että ennen tuontia viljelijän tulee varmistaa, että tuote on turvallinen ja täyttää sitä koskevat säädösten vaatimukset.
Toisin sanoen tuontitoiminnasta ilmoittamisen puuttuminen ja tuotteen vaatimustenmukaisuus ovat kaksi eri asiaa.
Eläville mikrobeille on omia vaatimuksia EU-tasolla
EU:n lannoitevalmisteasetuksessa (EU) 2019/1009 mikrobiologiselle kasvibiostimulantille PFC 6(A) asetetaan vaatimus, että sen tulee koostua mikro-organismista tai mikro-organismien yhdistelmästä, joka kuuluu asetuksen liitteessä II olevan CMC 7:n piiriin. CMC 7 (Component Material Category 7) on ainesosaluokka, joka määrittelee, mitä mikro-organismeja voidaan käyttää EU-lannoitevalmisteasetuksen mukaisessa mikrobiologisessa kasvibiostimulantissa.
CMC 7:n mikro-organismeja koskeva sääntely pitää sisällään vain seuraavat ryhmät:
Azotobacter
Rhizobium
Azospirillum
mykorritsasienet (AMF, arbuscular mycorrhizal fungi)
Helpoin tapa tunnistaa EU:n lannoitevalmisteasetuksen vaatimukset täyttävä tuote on etsiä pakkauksesta virallinen CE-merkintä sekä tuoteluokan tunnus PFC 6 (kasvibiostimulantti). Virallisesti CE-merkitty EU-lannoitevalmiste täyttää EU:n lannoitevalmisteasetuksen vaatimukset, ja se voidaan lähtökohtaisesti saattaa markkinoille kaikissa EU-jäsenvaltioissa ilman kansallista hyväksyntää.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että CMC 7 ei ole yleinen luettelo kaikista EU-maissa sallituista hyötymikrobeista. Se määrittelee ainoastaan ne mikro-organismit, joita voidaan käyttää EU:n lannoitevalmisteasetuksen mukaisessa CE-merkityssä mikrobiologisessa kasvibiostimulantissa. Jos tuotteessa käytetty mikro-organismi ei kuulu CMC 7:n piiriin, tämä merkitsee ensisijaisesti sitä, ettei tuotetta voida sellaisenaan pitää EU-asetuksen mukaisena PFC 6(A) -mikrobiologisena kasvibiostimulanttina. Tuotteen mahdollinen muu oikeudellinen asema on arvioitava erikseen.
Entä Suomen kansallinen sääntely?
Suomen kansallisessa lannoitesääntelyssä on oma kasvibiostimulanttien tuoteluokka. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 964/2023 mukaan mikrobipohjaisen kasvibiostimulantin tulee koostua EU:n lannoitevalmisteasetuksen liitteessä II olevan II osan CMC 7:ssä tarkoitetusta mikro-organismista tai mikro-organismien ryhmästä (ks. lista yllä). Eli Suomen lainsäädännössä mennään EU:n lannoitevalmisteasetuksen linjoilla.
Tämän vuoksi tuotetta, jonka mikro-organismi ei kuulu CMC 7:n piiriin, ei pidä olettaa Suomen kansallisen mikrobipohjaisen kasvibiostimulantin vaatimukset täyttäväksi.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, jos kyseessä on toisessa EU-jäsenvaltiossa laillisesti markkinoilla oleva tuote.
Entä jos tuote on laillinen toisessa EU-maassa?
Suomen lannoitelaki tunnistaa EU:n vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen. Toisessa EU-jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetty lannoitevalmiste voidaan tietyin edellytyksin asettaa saataville myös Suomessa vastavuoroisen tunnustamisen perusteella. Suomessa tämä edellyttää kuitenkin vastavuoroisen tunnustamisen hakemista ja tuotteen hyväksymistä Ruokaviraston toimesta ennen sen asettamista saataville.
Tämä on tärkeä ero.
Toisessa EU-maassa laillisesti markkinoitu tuote ei siis automaattisesti muutu Suomessa laittomaksi vain siksi, että sen koostumus ei vastaa suoraan Suomen kansallisen tuoteluokan vaatimuksia. Toisaalta vastavuoroinen tunnustaminen on oma oikeudellinen menettelynsä, eikä sitä pidä sekoittaa siihen, että viljelijä yksityishenkilönä tilaa tuotteen omaan käyttöönsä.
Jos esimerkiksi ulkomaisessa tuotteessa käytetään Bacillus- tai Trichoderma-kantaa, tuotteen oikeudellinen asema kannattaa siksi selvittää tapauskohtaisesti ennen tilaamista. Erityisesti on syytä selvittää, millä perusteella tuote on laillisesti saatettu markkinoille alkuperämaassa ja mikä on sen oikeudellinen asema Suomessa.
Suomen markkinoilla on kuitenkin laillisesti myynnissä mikrobivalmisteita, joiden mikro-organismia ei löydy EU:n lannoitevalmisteasetuksen varsin rajalliselta CMC 7 -listalta. Esimerkki tästä on BlueN-valmiste. Sen tehoaineena on Methylobacterium symbioticum -typensitojabakteeri, joka ei kuulu CMC 7 -luetteloon. Koska bakteeri puuttuu listalta, tuotetta ei myydä CE-merkittynä EU-lannoitevalmisteena (PFC 6). Sen laillisuus Suomessa perustuukin juuri edellä mainittuun vastavuoroiseen tunnustamiseen. Tuote on alkujaan hyväksytty jonkin toisen EU-maan kansallisen lannoitesääntelyn mukaisesti, ja tämän perusteella Ruokavirasto on hyväksynyt sen markkinoille myös Suomessa.
Tämä esimerkki havainnollistaa sen, miksi pelkkä EU:n asetuksen (CMC 7) lukeminen ei anna koko kuvaa. Vaikka mikrobi ei olisi EU-tasolla "yleisesti sallittujen" listalla, tuote voi silti olla laillinen kansallisten säädösten ja vastavuoroisen tunnustamisen kautta.
Entä EU:n ulkopuolelta tulevat tuotteet?
EU:n ulkopuolelta tuotavaan tuotteeseen voi lannoitesääntelyn lisäksi liittyä muita tuontivaatimuksia.
Jos valmiste sisältää esimerkiksi eläinperäisiä sivutuotteita, siihen sovelletaan eläinperäisiä sivutuotteita koskevaa EU-lainsäädäntöä. Ruokaviraston mukaan EU:n ulkopuolelta tuotavista eläinperäisiä sivutuotteita sisältävistä lannoitevalmisteista on tehtävä ennakkoilmoitus Ruokaviraston rajatarkastukselle eläinlääkinnällistä rajatarkastusta varten. Eläinperäisiä sivutuotteita sisältävissä tuotteissa on lisäksi otettava huomioon sivutuoteasetuksen (EY) N:o 1069/2009 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 142/2011 vaatimukset.
Jos kyseessä on EU:n ulkopuolelta tuotava elävä mikro-organismi, on tarvittaessa tarkistettava myös kasvinterveyttä ja vieraslajeja koskevat vaatimukset. Pelkkä tuotteen luokittelu lannoitevalmisteeksi ei yksin ratkaise sitä, sovelletaanko tuotteeseen muuta tuontia koskevaa sääntelyä.
Kimppatilaukset naapuritilan kanssa – saako tuotetta jakaa eteenpäin?
Vaikka lannoitevalmisteen tuonti omaan käyttöön on vapautettu maahantuonnin ilmoitusvelvollisuudesta, tilanne muuttuu, jos teet yhteistilauksen naapuritilojen kanssa ja luovutat tuotetta heille.
Lainsäädännön silmissä tuotteen luovuttaminen toiselle osapuolelle – edes ilman voittoa tai jopa täysin vastikkeetta – katsotaan usein tuotteen "markkinoille saattamiseksi". Jos viljelijä tilaa tuotetta myös muiden tilojen käyttöön ja luovuttaa sitä niille, tilanne ei enää välttämättä kuulu pelkästään omaan käyttöön tapahtuvan tuonnin piiriin. Tällöin on arvioitava, syntyykö toiminnasta lannoitelainsäädännössä tarkoitettu markkinoille saattaminen tai muu lannoitealan toimijan velvoite.
Jos tarkoituksena on tehdä yhteishankinta, jossa yksi viljelijä tilaa tuotteen ja jakaa sen muille, asia kannattaa varmistaa Ruokavirastolta ennen tilausta.
Entä jos mikrobi torjuu kasvitauteja?
Myös käyttötarkoituksella ja tuotteen väitetyllä vaikutuksella on merkitystä.
Jos tuotetta markkinoidaan esimerkiksi kasvitautien tai muiden kasvintuhoojien torjuntaan, kyse voi olla kasvinsuojeluaineesta eikä lannoitevalmisteesta. Tällöin tuotteeseen voi soveltua kasvinsuojeluaineita koskeva sääntely, ja asia kuuluu Tukesin toimivaltaan.
Siksi pelkkä sana “biostimulantti” tuotteen pakkauksessa tai verkkosivulla ei ratkaise tuotteen oikeudellista asemaa.
Tarkistuslista viljelijälle ennen tilausta
1. Selvitä, mistä maasta tuote tulee. Onko kyse EU:n sisäisestä hankinnasta vai EU:n ulkopuolisesta tuonnista? Näihin voi liittyä erilaisia vaatimuksia. Huomioi myös, että EU:n ulkopuolelta (esim. Isosta-Britanniasta, Yhdysvalloista tai Aasiasta) tilattaessa maahantuojan eli viljelijän on huolehdittava itse tuotteen tullauksesta sekä mahdollisista maahantuonnin veroista ja tullimaksuista.
2. Selvitä tuotteen tarkka koostumus. Pyydä tuotteen tuoteseloste ja tarvittaessa valmistajalta tiedot mikro-organismin lajista ja kannasta. Pelkkä kaupallinen tuotenimi ei yleensä riitä. Omaan käyttöön tuovan viljelijän tulee varmistaa, että tuote on turvallinen ja täyttää sitä koskevat säädösten vaatimukset.
3. Jos kyseessä on mikrobipohjainen kasvibiostimulantti, tarkista CMC 7. EU:n lannoitevalmisteasetuksen mukaisen mikrobiologisen kasvibiostimulantin on koostuttava CMC 7:n piiriin kuuluvasta mikro-organismista tai mikro-organismien yhdistelmästä.
4. Jos mikrobi ei kuulu CMC 7:n piiriin, älä tee automaattista johtopäätöstä. Selvitä, millä oikeudellisella perusteella tuotetta on markkinoitu alkuperämaassa ja voidaanko sitä käyttää tai saattaa markkinoille Suomessa. Erityisesti toisesta EU-jäsenvaltiosta peräisin olevan tuotteen kohdalla voi tulla kyseeseen vastavuoroinen tunnustaminen.
5. Tarkista, sisältääkö tuote eläinperäisiä sivutuotteita. Jos sisältää, selvitä sivutuotelainsäädännön vaatimukset. EU:n ulkopuolelta tuotavissa eläinperäisiä sivutuotteita sisältävissä lannoitevalmisteissa tarvitaan ennakkoilmoitus rajatarkastusta varten.
6. Tarkista tarvittaessa kasvinterveys- ja vieraslajivaatimukset. Erityisesti EU:n ulkopuolelta tuotavien elävien organismien kohdalla on selvitettävä, sovelletaanko tuotteeseen kasvinterveyslainsäädäntöä. EU:n ulkopuolelta tuotavien elävien organismien kohdalla on tarvittaessa selvitettävä myös vieraslajeja koskevien säännösten soveltuminen tuotteeseen.
7. Tarkista tuotteen käyttötarkoitus ja markkinointiväitteet. Jos tuotteen väitetään torjuvan kasvitauteja tai muita kasvintuhoojia, selvitä, kuuluuko tuote kasvinsuojeluaineita koskevan sääntelyn piiriin.
8. Epäselvissä tapauksissa kysy Ruokavirastolta ennen tilaamista. Ruokaviraston lannoitevalvonnalta voi pyytää arviota tuotteen sääntelyasemasta. Kirjallinen viranomaisvastaus on huomattavasti turvallisempi lähtökohta kuin pelkkään valmistajan verkkosivuun tai myyjän ilmoitukseen perustuva tulkinta.
9. Tilaatko vain itsellesi vai myös naapurille? Muista, että omaan käyttöön tuonti koskee vain sinun tilallasi käytettävää määrää. Jos tilaat ja jaat tuotetta eteenpäin muille tiloille, sinut voidaan katsoa maahantuojaksi ja markkinoille saattajaksi, mikä vaatii ilmoittautumisen Ruokavirastoon.
Lopuksi
Viljelijä voi lähtökohtaisesti tuoda ulkomailta lannoitevalmisteen omaan käyttöönsä ilman tavanomaista tuontitoiminnan ilmoitusta Ruokavirastolle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuotteen sisältöä, turvallisuutta tai muuta sääntelyä koskevat vaatimukset voisi sivuuttaa.
Erityisesti mikrobibiostimulanttien kohdalla on tärkeää selvittää mikä mikro-organismi tuotteessa on, mistä maasta tuote tulee, millä perusteella sitä on markkinoitu lähtömaassa ja mikä on sen oikeudellinen asema Suomessa.
Jos kyseessä on EU:n ulkopuolinen tuote tai CMC 7:n ulkopuolista mikro-organismia sisältävä valmiste, tuotteen asemaa ei kannata päätellä pelkän tuotteen nimen tai valmistajan markkinointiväitteiden perusteella.
Tämä teksti on yleistä tietoa eikä yksittäistapausta koskeva ohje. Yksittäisen tuotteen kohdalla oikeudellinen asema kannattaa varmistaa Ruokavirastolta ennen maahantuontia ja käyttöä.
